Vuonna 2017 pieneen juhlaan oli aihetta myös Kimingillä, kun uutta kukoistustaan elävän nuorisoseuran perustamisesta tuli kuluneeksi 110 vuotta.
Alkuvuodet
Vuoden 1907 maaliskuun viimeisenä sunnuntaina kokoontui suuri joukko Purolan, Kimingin ja Oikarin kyläläisiä Kieräperällä Kuivalan talossa aikomuksenaan perustaa nuorisoseura talon isännän Risto Jäntin toimiessa puheenjohtajana. Seura perustettiin ja johtokuntaan valittiin Jäntin lisäksi puheenjohtajaksi Vihtori Möttönen Kimingiltä ja jäseniksi Onni Möttölä Kimingiltä ja Onni Peltola Oikarilta. Pitäjän ensimmäisen seura se ei ollut, vaan Karstulan Nuorisoseura oli perustettu kirkonkylään jo vuonna 1895.
Alkuaikoina seuran jäsenet kokoontuivat kylien taloissa kaksi kertaa kuukaudessa. Kuukauden ensimmäisessä kokouksessa keskusteltiin alustuksen pohjalta kiinnostavasta aiheesta. Aiheena saattoi olla vaikka ”Hattu vai huivi sopiva naiselle”. Kuukauden toisessa tapaamisessa oli ohjelmallinen iltama. Nuorisoseuraliikkeen hengen mukaisesti raittiuden ja isänmaallisuuden aatetta koitettiin juurruttaa maalaisnuorisoon ihanteellisilla esityksillä. Sivistystä levitettiin myös perustamalla oma kirjasto missä oli parhaimmillaan yli kaksisataa kirjaa. Seura julkaisi jonkin aikaa jopa omaa lehteä. Varsinkin raittiuden mutta myös isänmaallisuuden ja sivistyksen kasvatustehtävät taitavat vieläkin olla keskeneräisiä Kimingin nuorison keskuudessa.
Kansalaissodan jälkeinen toiminta
Kansalaissodan jälkeen seuran toiminta oli vilkasta. Puheenjohtajana toimi Edwin Oikari eli Niemen Eetu, sihteerinä Rauha Saarenketo, os. Oikari ja muina johtokunnan jäseninä mm. Vilho Laukka, Emma Oikari, Helvi Lahti, Valma Haapala ja Otto Möttönen.
20-luvulla nuoren itsenäisen kansakunnan valtasi olympiamenestysten myötä kova urheiluinnostus. Myös Kimingin, Oikarin ja Purolan nuoret urheilivat monipuolisesti nuorisoseurassaan. Kesällä yleisurheiltiin ja voimisteltiin ja koska omaa kenttää ei ollut, niin Kokkola-Jyväskylä maantie sai toimia urheiluareenana. 30-luvun alussa ohjelmaan otettiin uusi urheilulaji: pesäpallo. Talvella hiihto oli tietysti päälaji. Kylien väliset kilpailut olivat tosi koitoksia. Isäni muistiin jäi pysyvästi hänen mielestään epäurheilijamainen teko kun Pertti Näreaho Pölkistä esti ohitusyrityksen laittamalla sauvan eteen. Pertin näkemystä tapahtuneesta ei ole saatavilla.
Seuran menestyneimpiä ja innokkaimpia urheilijoita 20- ja 30-luvulla olivat Männikön veljekset Paavo ja Heikki Möttölä sekä Olavi Möttölä ja Eero Haapala. Seuran entinen jäsen, Oikarilta kotoisin oleva Martti Luomanen edusti Suomea 1932 Los Angelesin olympialaisissa 1500 m juoksussa.Tosin Luomanen oli kisojen aikaan jo muuttanut Jyväskylään.
Oma talo talkoovoimin
22.01.1928 pidettiin Peltolassa kokous jossa pohdittiin ensimmäistä kertaa oman seurantalon rakentamista. Samalla nimettiin hankkeeseen toimikunta johon kuuluivat Paavo ja Otto Möttölä, Edwin Oikari ja Bernhard Hakaniemi. Varoja uuteen taloon kerättiin ompeluseuroilla. Tontti saatiin keskeiseltä paikalta kun Rantalan talo lahjoitti seuralle maa-alueen Uittokalliolta.
Kunnolla rakentaminen pääsi vauhtiin talvella 1929, kun tontilta ja valtion metsästä yli kymmenen kilometrin takaa Naskin sydänmaalta kaadetut tukit ajettiin talkoilla hevospelissä Ruukinkoskelle ja sahautettiin, jonka jälkeen rakennushirret rahdattiin taas takaisin Uittokalliolle. Samaan aikaan toinen suuri rahtiurakka oli pohjakivien ajo talon perustuksille.
Elo Uittokallion, rannassa olevan Uittoniityn ja Oikarinjoen ylittävän Uitonsillan seutuvilla oli keväällä ja kesällä 1929 vilkasta. Mäellä rakennettiin isoa seurantaloa, tukkijätkät olivat joella uitossa ja läpi kulkevalla valtatiellä ajelivat pirtuautot lasteineen rannikolta sisämaahan. Olettaa sopii että pohjolaisten lastista liikeni ainetta myös rakentajille ja uittomiehille. Syyskuisena yönä Karstulan poliisit pysäyttivät sillalla kauhavalaisten Chevroletin ja tekivät vuoden yhden suurimmista pirtutakavarikosta Vaasan läänissä. Seuraavana kesänä liikenteessä olivat myös lapualaisten muilutusautot ja lastina Pohjanmaan punaisia ja määränpää oli Takkalan kautta itärajalle. Tien päällä oli myös keskellä pahinta pula-aikaa monenlaista leivän ja työn perässä kulkijaa.
Rakentaminen oli nykyisenkin mittapuun mukaan tehokasta kun ensimmäiset iltamat talolla pidettiin jo 01.12.1929. Keskeisenä henkilönä hankkeessa oli maanviljelijä Onni Peltola. Rakennuksella oli myös kokoa, sillä juhlasali oli yksi Vaasan läänin nuorisoseurojen suurimmista. Urakan merkittävyyttä korostaa että rakentaminen tapahtui talkoilla taloudellisesti ankeana aikana, kun kaikesta oli puutetta.
Toiminta uudella talolla oli vilkasta. Uudeksi esimieheksi valittiin Otto Möttönen. Uittokallion viralliset vihkiäiset pidettiin kuitenkin jostain syystä vasta juhannuksena 1931 ja tilaisuudesta mainitaan, että siellä oli suuret arpajaiset. Puheenjohtajaksi vaihtui Niilo Tammelin ja johtokuntaan tulivat mm. ensimmäistä kertaa seurassa myöhemmin vuosikymmeniä toimineet Tapio Veijo, Juho Möttölä, Aaro Kivipuro ja Otto Oikari.
Elämää uudella talolla sodan varjossa
30-luvun loppupuolella seuraa painoivat rahahuolet ja innostus alkoi hiipua. Suurimpana syynä oli vireä suojeluskuntatoiminta. Suojeluskunnan poikaosasto voimisteli ja harjoitteli sodankäyntiä Uittokalliolla ja lopulta talo luovutettiin suojeluskunnalle talvella 1939. Sotimisella kylällä oli perinteitä. Heinäkuussa 1808 majuri Fieandtin joukot surmasivat väijytyksessä Kimingillä yli 70 eversti Vlastovin johtamaa venäläistä sotilasta. Elokuun lopussa Karstulassa sotasankarin maineessa oleva savolainen piippumies pakeni joukkoineen Uitonsillan yli satulaan tuijottaen hävittyään Karstulan taistelun.
Marraskuun lopussa -39 sotataitoja tarvittiin tosi toimissa. Ensimmäisiä kaatuneita talvisodassa oli Taipaleenjoella 07.12.39 pidetty urheilu- ja nuorisoseuramies Eero Haapala. Myös moni muu seuran jäsen lepää Karstulan ja Kyyjärven sankarihautausmailla.
Jatkossodan päätyttyä syksyllä 1944 Karstulan Suojeluskunnalla oli kiire päästä talon omistuksesta eroon. Rauhanehtojen mukaisesti suojeluskunnat lakkautettiin ja pelättiin että omaisuus luovutettaisiin valvontakomissiolle ja Neuvostoliitolle. 03.11.1944 päivätyllä lahjakirjalla Uittokallio lahjoitettiin Karstulan kunnalle ehdolla että kunta antaa edelleen talon nuorisoseuran ja maamiesseuran käyttöön.
Sotien jälkeen tanssittiin jälleen
Sotien jälkeen Uittokalliolla oli taas elämää. Tanssikiellosta vapautunut huvittelunhaluinen kansa tanssi talolla häitä ja iltamia. Myös nyrkki, puukko ja pullo heilui, kun sodassa raaistuneet miehet yrittivät ottaa menetettyjä nuoruusvuosiaan takaisin. Pahimmat riehujat laitettiin odottamaan poliisia putkaan, joka oli rakennettu nimismiehen vaatimuksesta. Talolla vieraili ajan tapaan myös iltama-ja teatteriseurueita tähtiesiintyjineen. Esim. Olavi Virta, Henry Theel, Georg Malmsten, Tauno Palo ja Ansa Ikonen esiintyivät Uittokalliolla.
Talo takaisin nuorisoseuralle
50-luvun alussa nuorisoseuratoiminta järjestäytyi uudelleen paikkakunnalle kauppiaaksi muuttaneen Erkki Jokisen ja Oikarin koulun opettaja U.T. Veijon toimesta. Karstulan kunnalle tehtiin aloite Uittokallion saamiseksi takaisin seuran omistukseen. Aloite kohtasi vastustusta kunnan toimielimissä. Toukokuussa 1954 kunnanvaltuusto päätti kuitenkin äänin 16-7 lahjoittaa talon takaisin nuorisoseuralle. Esim. sosialidemokraattien valtuutettu kansanedustaja Artturi Koskinen vastusti luovutusta voimakkaasti. Yhtenä syynä saattoi olla Uittokallion ja Työväenyhdistyksen Rantakallion välinen kilpailu huvikansan suosiosta ja näin yritys vaikeuttaa kilpailijan toimintaa.
50-luvun loppupuoli oli Kimingillä, Oikarilla ja Purolassa voimakkaan toiminnan aikaa. Uittokalliolla oli perinteistä nuorisoseuratoimintaa, kun siellä tanhuttiin, näyteltiin, pidettiin kesäjuhlia ja katsottiin kiertäviä elokuvanäytöksiä. Taloa myös kunnostettiin, tehtiin mm. tiilikatto ja hankittiin näyttämölle hienot maalaisaiheiset maisemakulissit.
Legendaariset yleisurheilukilpailut, Töpinän kisat, saivat alkunsa metsätyönjohtaja Taavi Halttusen ja autoilija Aaro Kivipuron aloitteesta. Suurten ikäluokkien lapsilaumat kilpailivat ensin Uittokalliolla ja maantiellä, myöhemmin uudella urheilukentällä. Sarjoina olivat juipit, kimmokkeet, kepekset ja nappulat. Halttunen oli myös aloitteentekijänä nuorisoseuran menestyneimmässä kilpailumuodossa, tietokilpailussa. Viikoittain kokoonnuttiin ompeluseuran merkeissä vuoron perään Oikarin ja Kimingin taloissa kylien väliseen tietokilpailuun. Yleensä talon väki laati kysymykset ja toimi tuomareina. Visailu toi myös menestystä. 1963 Kimingin nuorisoseura voitti televisioidun, valtakunnallisen nuorisoseurojen välisen kilpailun joukkueella Jaakko Viertamo, Heikki Veijo ja Sirkka-Liisa Vesti.
Uittokallion uudet tuulet 70-luvulla
60-luvulla toiminta hiljeni, vaikkei kokonaan vielä sammunutkaan. Vuosikymmenen loppupuolella talolla pelattiin talvipakkasessa käsineet käsissä koripalloa ja suojasäällä käytiin ulkona lämmittelemässä. Myös seuran joulupukit aloittivat kiertelynsä lapsiperheissä. Pukkipalvelu on säilynyt seuran ohjelmassa jossain muodossa näihin päiviin saakka. Seuran johtokunnassa toimivat mm. Olavi Virtanen, Matti Möttölä, Eino-Erkki Vainiola, Anton Berg, Hanna-Kaisa Saarenketo ja Inkeri Huhtanen.
Suurten ikäluokkien rippeet valtasivat Uittokallion 70-luvun alkupuolella. Toiminta oli kaukana perinteisestä nuorisoseuratoiminnasta. Talolla viihdyttiin uuden nuorisokulttuurin tapaan vapaamuotoisesti rock, rauha, viini ja rakkaus -hengessä. Porukka oli pääosin alle kaksikymmentä vuotiaita nuoria. Halu toimia oli kova ja se vaati myös järjestäytymistä. 14.9.1973 perustettiin Tapani Heinosen aloitteesta Kyläteatteri nuorisoseuran alaisuuteen. Seuraavana vuonna Olli Möttönen valittiin puheenjohtajaksi. Lähiseudun nuorison suosikiksi nousi Disco Merihevonen. Uusisalon ja Karstulan Liikenteen bussit ajoivat porukkaa Kyyjärveltä ja Karstulasta ja mopot valtasivat talon pihamaan.
Uittokalliolla sai alkunsa monen soittajan ura. Myös monta bändiä perustettiin kuten esim. Weres, Samurai, Spartacus ja Hurrers. Kyläteatterin suurin saavutus oli Tapani Heinosen ohjaama Niskavuoren nuori emäntä. Tuula Laukka teki vahvan näyttelijätyön vaativassa pääroolissa Loviisana. Näytelmän tuotolla talolle hankittiin lämminilmapuhallin.
Ajan henkeä kuvaa pöytäkirjoista löytyvä johtokunnan päätös osallistua Karstulan demokraattisen yhdistyksen Nuorten Sävellahjan taksvärkkihaasteeseen 50mk:lla. Levytoivomuksena oli Hiski Salomaan Vapauden Kaiho.
Talolla opeteltiin elämää omassa vapaudessa Elman Puodista haettua keskikaljaa nauttien. Vanhemmat tapansa mukaan paheksuivat ja olivat huolissaan jälkikasvusta. Paikkoja ei tosin rikottu vaan päinvastoin taloa kunnosteltiin talkoilla omin voimin koko ajan. Se oli sitä sen ajan yhteisöllisyyttä. Kunnostus sai 70-luvun lopulla vauhtia, kun kirvesmieskurssilaiset uusivat talon sisäseinät ja katot. 80-luvun alussa päästiin opetusministeriön seurantalojen korjausavustusten piiriin ja remonttia tehtiin vuosittain.
Vireää toimintaa ja hidasta hiipumista 80-luvulla
80-luvulla Uittokalliolla oli monenlaista toimintaa. Karstulan kanoottiralli järjestettiin kesäkuun alussa talon rannasta Soinintien sillalle. Osanottajina oli jopa maajoukkuetason melojia. Myös tähtiesiintyjät palasivat Uittokalliolle. Katri-Helena konsertoi talvipakkasessa,Topi Sorsakoski heitti edullista keikkaa sunnuntai-iltaisin muutamana vuotena Ähtärin muusikoiden säestyksellä. Varmaan kaikkien läsnäolijoiden mieleen on jäännyt Juice Leskisen vierailu talolla tammikuussa 1980. Viiden Kunnan Sanomien toimittaja Mirja Laukka kysyi arkaillen Juicelta, että miltä se tuntuu esiintyä täällä Jumalan selän takana. Juice istui susiturkissaan Antti Lahden maitotonkalla ja vastasi että mistä sinä tiedät miten päin se Jumala seisoo.
Kyläteatteri muuttui Junttiteatteriksi ja esitti Junttiradio-sketsejä ajankohtaisista maaseudun asioista vasta toimiluvan saanneita paikallisradioita irvaillen. 90-luvun alussa esitetty Erkki Heikkilän ja Olli Möttösen kirjoittama ja Karstulan vastavalitun kulttuurisihteerin Seppo-Juhani Ruotsalaisen ohjaama näytelmä, Summassa vaan ku, oli nuorisoseuran historian ehkä suosituin teatteriesitys. Näytelmä kertoi tositarinoihin perustuen kiminkisten Amerikkaan muutosta 1900-luvun alussa.
80-luvun lopussa Kimingille perustettiin ensimmäisenä Suomessa kylän kehittämisosuuskunta eli Kikeo ja vanha rukoushuone kunnostettiin kylätaloksi. Kylän toiminta siirtyi kylätalolle ja Uittokallio hiljalleen hiljeni. Myös ikäluokat pienenivät niin että koulukin loppui ja aktiiviset nuorisoseuralaiset muuttivat työn ja opiskelun perässä kaupunkeihin. Syrjäinen sijainti houkutteli mopopoikia ja voimansa tunnossa murrosikäiset hajottivat taloa niin, että yhtään ikkunaa eikä ovea jäännyt särkemättä.
Nuorisoseuran uusi tuleminen
Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen vihdoin keväällä 2015 löytyi yhteinen tahtotila Uittokallion pelastamiseksi. Nuorisoseura järjestäytyi, puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Olli Möttönen ja sihteeriksi kylälle muuttanut Nastolan Ruuhijärvellä nuorisoseuratoiminnassa mukana ollut Helge Nylander. Nykyiset ja entiset kyläläiset ja varsinkin entiset 70-luvun nuoret lähtivät innolla tukemaan Uittokallion ja seuran uutta nousua sekä rahallisesti että talkootyönä. Ratkaiseva apu rahoitukseen saatiin EU:n maaseudun kehittämisrahaston Leader-määrärahoista Viisari Ry:n kautta. Varstaajat Ry:n avulla remontissa pystyttiin työllistämään kylän ja paikkakunnan pitkäaikaistyöttömiä. Suurin ansio kuitenkin kuuluu reippaille talkoomiehille, kuten ahkerimmin talolla touhunneille Sandy Nymanille sekä Esko ja Markku Oikarille.
Elokuussa 2016 nuorisoseurantalolta kuului taas rock. Lähiseudun bändit soittivat talkoohengessä Uittokalliorockissa antaen näin oman sävellahjansa talon hyväksi. Seuraavana vuonna kisattiin ensimmäistä kertaa Kiminki Triathlon ja tällä hetkellä talolla järjestetään vuosittain useita tapahtumia.
Historiikin on koonnut puheenjohtaja Olli Möttönen